Pähkinäpollari & Viikset

Mitä eroja olen huomannut asuessani Italiassa maaseudulla verrattuna kotiin?

• Sovituista tapaamisajoista on ok myöhästyä, vaikka tunnilla tai kahdella, ilman että asiasta ilmoittaminen on tarpellista.
• Leipominen on uppo-outo asia.
  1. Lähes kaikki leivonnaiset ostetaan valmiina, itse ei juuri kukaan taida Italiassa leipoa.
• Englanti on ihan turha kieli.
  1. Vähän ku ranskassa. Edes Rooman keskustassa ei asiakaspalveluammatti-ihmiset osaa välttämättä sanaakaan englantia.
• Kaupassa yms. toivotetaan aina hyvää päivää ja tervehditään myyjiä ja päinvastoin.
• Julkinen liikenne lähes aina ajallaan & huomattavasti halvempaa kuin kotona.
• Ihmiset ovat varsin avuliaita
  1. Esim. bussiin tuli kerran nainen painavien laukkujen kanssa ja sitä meni tuntematon auttamaan. Ja ei, kyseessä ei ollut hyvännäköinen misu ja kiimainen amis vaan ihan karkeasti sanottuna keski-ikäisiä.
• Sääolot saattavat muuttua 5min aikana äärilaidasta toiseen
  1. Luntakin voi tulla metrin verran päivässä…
• Jouluna syödään hirviömäisiä katkarapuja ja simpukoita
• Hämähäkit ovat saaneet kamikaze koulutuksen…
• Posti toimii ajoittain erittäinhuonosti
• Sanomalehtikuvissa on lähes aina ihmiset suu auki
  1. Olen tehnyt varsin kattavan tutkimuksen aiheesta latoessani sanomalehtiä koirien häkkien pohjalle
• Termosmukin löytäminen Roomasta liki mahdoton tehtävä.
• Autoilijat oikeasti antavat tilaa jalankulkijoille muulloinkin, kuin jos on poliisi lähellä
  1. Ja jalankulkijat puolestaan hyppivät tielle miten sattuu
• Nopeusrajoitukset puolestaan ovat vain läpysköjä tien vieressä, joita ei tarvitse noudattaa
1. Liekö tämä syynä siihen, että autot tuntuvat varsinkin kaupungissa olevan enemmän tai vähemmän lommollaan…
• Sukkapuikkoja ei käytä kukaan, eikä niitä edes myydä missään
• Viinit ovat hyvän makuisia
• Tekstiviestien kulku on toisinaan aika kehnoa
• Ovelasti osaavat esim. kengissä laittaa Made in P.R.C, joka tulee siis sanoista People’s Republic of China

Kaiken kaikkiaan hyvin kotoinen paikka, jos totta puhutaan… Jää kyllä kova ikävä :< Mitään kuvamateriaalia en tällä kertaa jaksa sisällyttää tähän. Koittakee kestää!

Varmaan päivitän tätä listaa vielä seuraavalla kerralla…

.

En oo vaa jaksanut hirveästi piirrellä mitään merkintöjen kaltaista. Olen enemmänkin kirjoittanut ihan perinteistä päiväkirjaa täällä ollessani :D Roomassa olen rampannut ahkeraan, voisi ehkäpä hieman laittaa jotain kuviakin näkyville, jos joku on kiinnostunut. Lisäksi myöhäinen ystävänpäivä toivotus! Kaksi tyylikästä korttia mitkä tein.

Kauniita eivätkös olekin? Olin jälleen kerran viisas ja keksin koko ystävänpäivän 11. päivä helmikuuta eli siis todella hyvissä ajoin näin korttien tekoa ajatellen :> Näissä onkin sitten koko vuoden tarpeiksi käytetty pinkkiä väriä. Cell shading ei oikein ole mun laji kuten oikean puoleisesta kuvasta näkyy…

Täällä oli muuten lunta! Ja paljon! Jouduin jopa lumitöihin, joka oli asia jota viimeiseksi odotin täällä joutuvani tekemään…


Lunta oli parhaimmillaan tosiaan lähemmäs metri. Eli ihan riittävästi yhden talven tarpeisiin! Mukasti työmääräkin lisääntyi ton lumijakson aikana… Ei ollut kovin kivaa :(

Mutta mutta, mikäli jotakuta kiinnostaa, niin voin linkittää myös laajemman kuvasivuston, jonne olen lataillut tän reissun kuvia. Ja talon elukka-asukkeja, joiden logiikka on aina yhtä hienoa ♥ Chihuilla se logiikka menee aina aamuisin saman kaavan mukaan.
Olohuoneen asukit:
”Voi ei! Sain syötyä kaksi sekuntia sitten eikä Tiinaa näy missään! Nyt on pakko kusta häkkiin kun en ikinä pääse ulos :(((((”
Alakerran asukin (seinänaapurit):
”Apua! Tiina avas oven, eikä laittanu mua ekana ulos! En siis pääse ollenkaan eli on pakko kusta häkkiin :(((”
On ollut erittäin monesti siinä häkin vieressä aika NOOOUUUUU!!! -fiiliksen kanssa kun koira kusee häkkiin just kun oon menossa ottamaan sitä syliin, että voisin viedä sen ulos….

Ei siinä mitään. Tämmöinen lyhyt päivitys tällä kertaa. Paluulentokin on hommattuna. Suomeen palailen 9.5 ellei Norwegian mee konkurssiin tai mitään…

Voisi muuten blogin ulkoasunkin rempata keväisempään…

.

Asioita jotka tänään ja eilen ärsyttivät.

Ensinnäkin tuo haravointi. Se on jotain niin turhauttavaa puuhaa kun riittää että selkänsä kääntää käytävälle niin on jo samannäköinen kun se oli ennen haravointia… Ja siitä huolimatta saa kärrätä monta kottikärryllistä päivän mittaan metsään. Ei haravointi muuten niin ärsyttävää ole, mutta kun se alue minkä just haravoit on koht sen näkönen kuin kukaan ei olis haravaa heilutellu pitkään aikaan…
Toiseksi nuo pienet öttiäiset. Ette uskokaan kuinka nautinnollista se on yrittää haravoida kun kokoajan niskassa, korvissa, naamassa, hiuksissä yms. on joku puremassa. Ja sitten vielä mukavasti isommat kärpäset yrittää tunkee korvaan sisälle ja jopa itikoitakin vielä löytyy <3 Aina vähän väliä piti ottaa hetken tauko noista öttiäisistä juoksemalla vähän matkan päähän, mutta kyllä ne nopeasti perässä tulivat… Ja niitä oli paljon!
Kolmanneksi tuo iki-ihana harmaa sää. Olisi edes satanut vettä niin nuo öttiäiset olisivat olleet poissa, mutta ei. Perus tasaisen harmaa taivas piristämässä päivää. No sentään tänään loppupäivästä paistoi aurinko ja se oikein häikäisi! Oltiin järkyttyneitä tämän kummallisen valoilmiön johdosta.

Ja sitten mikäli joku ei hokannut niin blogi on saanut uuden ulkoasun!

.

Pitkästä aikaa muutaki ku valokuvii päivityksessä!

Ja koska työkaveri ei pohdintaani osannut vastata niin asiaahan piti selvittää. Työkaveri muisti tosin, että vanhaan ruumiskellariin johtavassa portaikossa on hautakivi, jonka väitetää olevan ensimmäisenä haudatun kivi. Asiahan piti sitten tutkia, joten eikun läpikäytävän toisesta ovesta sisään kohti vanhaa ruumiskellaria! :) Viimeksi ollut käytössä ennen uuden kappelin rakentamista eli ennen 70-lukua tai jotain.

Ja sit tietty koska satoi ja pomo oli sairaslomal ni ei me töitä tehty juuri lainkaan… Kierreltii vaa ympäri hautuumaata ja pohdittii syvällisiä :D Mut mahdan olla omituinen kun tykkäsin ruumiskellarivisiiteistä. Etenkin toi vanha ruumiskellari oli kiva. Mutta mahtanu olla kivaa raahata niitä arkkuja sieltä ylös hautajaisiin ku noi portaat oli aika pitkät ja jyrkätkin… Aika tyhmää kun sinne vanhaan kellariin on porattu joku putki, ei oo viittitty kiertää sitä vaa pitäny tunkees semmonen ruma putki sinne :( Sen verran oon saanu tutkittuu, et vanhin luettavissa olevan hautakiven vainaja on kuollu joskus 1880-luvul tms. että on toi aika vanha hautuumaa. Ja iso. Haravoinnissa kolmistaan kestää. Mukavaa kun toisel tän yhtymän hautuumaal, joka ei paljoo suurempi oo, ni on 10 työntekijää ja täällä on kolme + mie :D

Oli taas todella oleellinen päivitys. No ainakin opitte taas jotain turhaa. Ja vielä päivän tietoisku. Tämä ötökkä on nimeltään tutkijaturkkilo. Löydettii semmonen roskiksesta tällä viikolla! Varsin mielenkiintoisen lisääntymistavat sillä kyllä…

© kebman, Flick.com

+ kamerakin (Nikon D90-runko + perusobjektiivi) on tullut mutten oo viel hirveesti kerenny testailee. Jotaa oon saanu aikasiks sentään. Täs muutama, joita on taustakuvana käytelly :D


Paljon on vielä opittavaa. Viivi on todella kiltin näköinen kun kaveri tuli koiransa kanssa meille käymään ja mokoma koira tuli ilman lupaa Viivin talon kuistille :D

.

Tästä tulee aika valokuvapainoitteinen päivityksen tapainen taas vaihteeksi. Eli oltiin 12.-14.8 Lontoossa kavereiden kanssa ja kuvattua tuli jonkun verran. Ihan ekana esittelen meidän hienoa kahden tähden hotellihuonetta :D

Kuten näkyy niin huone oli paikoin hieman arveluttavassa kuosissa. Hieman oli tahroja siellä täällä. Ja toi tuuletin piti melko epäilyttävää ääntä kun sen laitto päälle. Ja telkkarin kuvanlaatu oli huipputasoa <3 Ja näiden lisäks pöytä oli hieman vino, suihkusta ei edes puhuta. Ja vessa. Se oli ihana. Se suostui vetämään vain muutamia kertoja päivässä. Oli kiva laite :D Hotelli oli kyl parhaat päivänsä nähnyt joskus kahdeksakytluvullla. Ja sen jälkeen unohdettu että pitäis jotain remonttiakin tehdä. Mut oli iha asiallinen hotelli kuitenkin ei siinä mitään. Kyllä siellä sen kaksi yötä oli. Valot tosin pidettii yölläkin päällä ettei törmättäis vahingossakaan torakoihin tms.

Lontoossa oli kanssa hienoja autoja, joita tuli kuvailtua. Mm. ambulanssilta näyttävä poliisi auto ja pinkki taksi (jonka ikkunan sisällä luki Mum’s taxi :D). Pinkkei taksei nähtii vaa toi yks. Eniten oli mustia ja Union Jackin mukaan kuvioituja. Toi veneauto oli kyllä mielenkiintoinen näky. Joku turistikaarahan se oli, mut mikä. Se pysyi arvoituksena.

Buckinghamin palatsikin nähtiin. Onneks loikattiin bussis ulos vahingos liian aikaisin. Ei muuten mun kaverit ois jaksanu raahautuu sinne asti. Koko ajan valittivat et jalat kipeytyy ni hankaloitti vähäsen matkantekoa ku mul ei ongelmii sen suhtee ollu :D Ei kyllä Suomessa kauaa tommoset kultaukset ym. koristeen pressan linnan aidassa kestäis ku ne ois pöllitty ja/tai tuhottu. Itse Kuningatarkin oli paikalla kun oli lippu salossa, mut jostain syystä se ei tullu turistien joukkoon hengaamaan. Mistä lie johtuu :o

Sit näit perinteisii kohteit. Pitihän Big Ben nähä (vaikka sinnekin piti kaverit melkee raahata et jaksoivat lähteä..). Siten myös Westminsterin kirkko, missä hiljattain pidettiin nämä kuninkaalliset häät. Westminster Bridgellä oli kivoi katutaiteilijoita. Vasemman puolimmainen tykkäs pelotella ohikulkijoita polkaisemalla puulaatikkoo jolla seisoskeli, jos sitä ei huomattu/pidettii random patsaana :D

Vikana päivänä mentiin Hyde Parkiin, joka oli ihan hotellin vieressä. Siellä oli suihkulähteissä tosi puhdasta vettä kuten näkyy. Lisäksi toi pulu yritti iskee meitä <3 Ja se oliki sit ainut :DD Ja noi oravat oli kivoi. Vasemmanpuolimmainen kiipes kaverin syliin ku yritti pöllii siltä omenaa. Varsin kesyjä kurreja sielläpäin.

Olipas fiksu päivitys, mutku piirrettyy materiaalii ei oikeen ole kun ei hautuumaalla työskennellessä oikee ntuu piirrettyy muuta ku viiruja hautoihin :D

Ja ainii! Ens viikolla tulee uus kullanmuru taloon <3 Se pitää viel nimetä. Pentaksi/paska ja Olympus/kulta on jo varattuja. Mikäs tälle Nikonille liikanimeksi? Vihdoin ja viimein päätin itselleni sen järjestelmäkameran ostaa kun just sopivasti palkkakin tulee ens viikolla :)

.

Olin töissä taidemuseossa salivalvojana niin siellä tuli hieman luettua kirjoja, jotka ovat kaapissa lukemattomina lojuneet. Niitä on kertynyt kun olen aina kirjakaupasta ostanut kirjoita, jotka ovat olleet tarjouksessa :D Lisäksi sitten loppua kohden kirja/päivä tahti hidastui kun neuloin myös 1,7m pitkän kaulahuivin ajankulukseni + piirtelin aika paljon. Ja vikana päivänä mukaan tarttui joka unilääkkeenä toimiva Galenos :(

R. A. Salvatore: Pappiskvintetti
– Ylistuslaulu 373s.
– Metsän varjoissa 362s.
– Yönaamiot 345s.
– Kukistunut linnoitus 338s.
– Kaaoskirous 305s.
Kirjat olivat mielestäni hyviä ja viimeinen osa varsinkin tarjosi yllätyksiä. Harvemmin löytyy samasta kirjasta sekoitettuna niitä lajeja, joita tässä oli :o R. A. Salvatoren teoksia olen muitakin lukenut ja nämä jatkavat samalla linjalla. Ehdottomasti eräs lempikirjailijoistani.

Richard A. Knaak
– Human legenda 460s.
Kirjailija oli minulle ennestään melko tuntematon. Olen tainnut muutaman Dragonlance kirjan häneltä lukea. Itse teos ei sisällöltään suuria yllätyksiä tuonut kun perusjuoni on kerrottu monissa muissa kirjoissa moneen kertaan (Huma on siis eräs historiallinen sankari Krynnin maassa, jossa Dragonlance kirjojen tapahtumat tapahtuvat), ei se silti lukunautintoa pilannut. Knaak ei kuitenkaan ole yhtä paljon mieleeni kuin eräät toiset Dragonlancea kirjoittavat. Knaakin kirja oli ehkä turhan kuivakka ja liian vähän huumoria mun makuun. Ihan luettava kirja kuitenkin, ei mikään huono tai mitään. Ei vain iskenyt.

Margaret Weis: Pimeyden oppilas
– Meripihkaa ja tuhkaa 312s.
– Meripihkaa ja rautaa 306s.
– Meripihkaa ja verta 262s.
Hieman hassua lukea teos, jossa on vain Margaret Weisin nimi kannessa eikä lainkaan Tracy Hickmania, jonka kanssa hän yleensä kirjansa kirjoittaa. Kuitenkin pidin näistä kirjoista, Weisin teokset ovat hyviä ja hauskoja. Tässä kirjassa ei voinut olla ihastumatta hieman epätavalliseen kenttiin ja kenttejä paimentavaan Bordercollieen. Koiria muuten harvemmin on päähenkilöillä mukana fantasiakirjoissa :o Tämä sarja oli jatkoa vuosia sitten lukemalleni Sielujen sota -sarjalle.

Margaret Weis & Tracy Hickman
– Kesätulen lohikäärmeet 504s.
Nyt oli jo hieman tutummat nimet kannessa :D Tämä kirja olisi pitänyt lukea suositellun lukujärjestyksen mukaan ensimmäisten joukossa Dragonlance kirjoista, mutta mitäpä tuosta! Pääsin taas lueskelemaan Tasslehoff Takiaisjalan toilailuista. Jotenkin kentit on aika näissä kirjoissa niitä, jotka tuovat kirjaan eloa. Tätäkin kirjaa lukiessa taisin useamman kerran hymähdellä ja naureskella itsekseni. Onneksi museossa ei paljoa porukkaa käynyt niin ei kävijöiden tarvinnut ihmetellä että mitä miä oikein naureskelen. Tämä kirjailijapari lukeutuu ehdottomasti suosikkikirjailijoihini. Olen heidän kirjoittamiaan teoksiaan lukenut hyvin paljon vuosien mittaan. Myös monia ei-Dragonlancen maailmaan sijoittuvia.

Felix Salten
– Bambi: Tarina metsästä 171s.
Lähes kaikki ovat joskus nähneet/kuulleet Disneyn tekemästä elokuvasta tähän kirjaan pohjautuen. Itse myös elokuvan nähneenä täytyy sanoa, että eipä kirjassa juuri muita yhtymäkohtia ole kuin päähenkilön nimi, äidin kuolema (joka kirjassa tosin ohitettiin melko nopeasti, eikä se ollut läheskään yhtä dramaattinen kuin elokuvassa), niitty, rakkaus lapsuuden ystävään ja ihmiset vihollisina. Kirjassa tapahtumat olivat melko erilaisia ja elokuvasta tuttuja eläinystäviä ei ollut, paitsi perhoset ja nekin osasivat kirjassa puhua. Elokuvassa ei muita kauriita ollut nimetty läheskään yhtä montaa kuin kirjassa, jossa niitä oli useita. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voisi mainita, että kirja, jonka omistan on näemmä ensimmäinen suomennettu painos vuodelta 1954 ja silti hyväkuntoinen :D

David & Leigh Eddings: Unennäkijät
– Nuoremmat jumalat 503s.
Neljäs ja viimeinen osa tätä kirjasarjaa. Aiemmat kolme olen lukenut aina ilmestyessään vuosien mittaan. Tästä huolimatta niiden tapahtuvat ovat pysyneet hyvin muistissa enkä ollut pihalla kuin lumiukko tätä lukiessani. Kirja oli ehkä hieman sekava kun välillä sama asia kerrottiin moneen kertaan hieman eri näkökulmasta (tosin aina hieman eri sanoin ja uutta infoa antaen), mutta se ei kokonaiskuvaa pilannut. Tätä kirjaa lukiessa sai nauraa moneen kertaan :D David & Leigh Eddingsien kirjat ovat vain yksinkertaisesti hyviä ja huumoria on ripoteltu sekaan erinomaisesti. Hahmot ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ja se tekee niistä mieleenpainuvia. Teoksessa oppi loppuun asti uusia asioita henkilöhahmoista. Itse loppu oli kirjassa hieman pettymys tai jotenkin omituinen. En oikein tiedä. On hyvin harmillista, että näiltä kahdelta ole uusia teoksia tulossa ja tämä jäi heidän viimeisekseen…

Kaiken kaikkiaan tuli näemmä luettua 4 187 sivua, toki hieman eri kokoisia sivuja + fontteja :D

.